lauantai 21. marraskuuta 2015
Osa 1.7 Stenroos
~ * ~
Katsoessaan tytärtään Deborah tunsi pettymyksen kitkerän maun suussaan.
Niin kauan kuin hänellä ei ollut ollut lasta, hänellä oli ollut suurempi mahdollisuus nousta kuninkaan puolisoksi. Nyt syntynyt lapsi vaikeutti asioita. Varsinkin, kun lapsi oli tyttö. Pelkkä turha tyttö. Ainoa asia mikä saattaisi parantaa Deborahin tilannetta olisi poika. Hänen täytyi osoittaa olevansa kykenevä synnyttämään poikia. Hän tarvitsi pojan.
Deborah ei halunnut ajatella Edmundia kylpiessään Alarikia varten. Silti Edmund valtasi jatkuvasti hänen ajatuksensa. Miksi kaiken piti mennä juuri siihen suuntaan mihin hän ei halunnut? Ainut asia mitä Deborah halusi, oli olla yhdessä Edmundin kanssa. Ja parhaillaan hän joutui peseytymään toista miestä varten. Miestä, jota kohtaan Deborah ei tuntenut mitään.
Päättäväisenä Deborah käveli kuitenkin Alarikin luokse. Unelmansa saavuttaakseen hänen täytyisi saada poika ja vain Alarik voisi sen hänelle antaa.
"Voi Alarik. Näitkö meidän lapsemme? Miten me saatoimme saada jotain niin kaunista aikaan?"
Yllättyneenä Deborahin käytöksestä Alarik painoi huulensa hänen huulilleen.
"Jospa me saattaisimme lisää kaunista tähän maailmaan?"
~ * ~
Pian Deborah alkoi löytää itsensä aamuisin toiletista. Hän oli taas raskaana.
Niin monta vuotta ilman lasta, ja nyt hänellä olisi pian kaksi. Kaksi vääränlaista lasta. Kaksi punahiuksista lasta. Kaksi lasta, joita kohtaan Deborah ei tuntenut mitään.
~ * ~
Sydän raskaana Deborah käveli Alarikin luokse. Jos asiat olisivat menneet niin kuin hän oli toivonut, hänen uutta raskauttansa juhlittaisiin ympäri valtakuntaa. Nyt sitä ainoastaan kummasteltaisiin. Kaikki olivat luulleet häntä hedelmättömäksi ja nyt hän oli jo toista kertaa raskaana.
"Alarik me saamme toisen lapsen!"
Suudellessaan vaimoaan Alarik tunsi valtavaa riemua. Ensimmäistä kertaa avioliittonsa aikana hänestä alkoi tuntua, että hänen vaimollaan oli tunteita häntä kohtaan.
~ * ~
Yleensä Agnes vihasi lapsia. Margaretia hän ei kuitenkaan vihannut. Ainoastaan inhosi.
Margaretin sukupuolen ansioista Agnesin pojalla olisi edelleen mahdollisuuksia periä markiisin omaisuus.
~ * ~
Deborah siisti huolellisesti kasvojaan. Oikeastaan hänen täytyisi olla jo Edmundin luona, mutta mies kyllä odottaisi häntä. Deborah hymyili omassa mielessään. Valtakunnan tärkein mies oli hänen ohjailtavissaan. Tämä voisi kyllä hetken odottaa.
~ * ~
Alarik nappasi pikkuisen tyttärensä kehdostaan. Muut aateliset olivat ihmetelleet miten hän jaksoi välittää tyttärestään niin paljon, Pelkästä tytöstä. Edmund valmistautui jo poikansa kuolemaan yrittämällä saada toisen. Malcolm saattoi joskus auttaa Fredrikaa kaksosten kanssa, tai oikeastaan lähinnä poikansa Columin kanssa. Tytär Gemina ei häntä erityisemmin kiinnostanut. Alarikin lisäksi ainoastaan Edward oli kiinnostunut lapsestaan muutenkin kuin pakon vuoksi.
Alarik oli kuitenkin hyvä syy siihen miksi hän välitti tyttärestään niin paljon. Hän oli ollut ilman lasta niin kauan, että pelkkä tyttö sai hänet ilahtumaan.
Oli niin ihmeellistä katsoa omia silmiään toisen kasvoissaan. Toisen kasvoissa jotka muistuttivat niin paljon hänen omiaan. Alarikille hänen lapsensa, jo syntynyt ja tuleva, merkitsivät hyvin paljon. Hän halusi heidän tulevaisuuteen pelkkää parasta.
~ * ~
Agnes heräsi pakottavaan tuskan vihlaisuun. Hänen odottamansa hetki oli viimein koittanut. Pian markiisi voisi juhlia perijänsä syntymää.
Synnytyksen venyessä Agnes maalasi mieleensä tulevaisuuden kauhukuvia. Entä jos lapsi ei selviäisi synnytyksestä? Entä jos lapsi vahingoittuisi? Kaikkein pahin kauhukuva oli kuitenkin se, että lapsi olisi tyttö.
Jane Flinstone
Kauhuissaan Agnes tuijotti lasta. Tyttö. Hetken ajan Agnes tunsi, kuinka lapsi tuhosi kaikki hänen unelmansa. Markiisilla oli jo tytär. Mitä tämä tekisi toisella?
Agnesilla kesti hetki kerätä itsensä kokoon, Sen jälkeen hän laski pienen lapsensa kehtoon. Markiisi oli jo naurettavan kiinnostunut Margaretista, joten miksei tämä olisi siis kiinnostunut toisesta tyttärestäänkin. Varmasti markiisi lahjoittaisi lapsensa äidille joitakin koruja ja etsisi taloon toisen palvelijattaren auttamaan häntä. Agnesin täytyisi kuitenkin vietellä markiisi uudestaan, hän ei aikonut luopua suunnitelmastaan synnyttää tälle poika, joka perisi isänsä omaisuuden.
Pieni hermostuksen poikanen kuitenkin pesiytyi Agnesin sisimpään tämän lähtiessä etsimään markiisia. Hänen täytyisi kertoa Janesta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
"Alarik, teistä on tullut jälleen isä. Olen synnyttänyt meille tyttären!"
Vaston Agnesin odotuksia markiisi ei näyttänyt lainkaan ilahtuvan uutisesta.
"Naimaton nainen on synnyttänyt tyttären. Se ei ole onni kenellekään. Linnani palvelijattaren asemassasi vaadin sinua piilottamaan häpeäsi. Eikä enää sanaakaan siitä, että minulla olisi jotain tekemistä lapsen kanssa. Sitäpaitsi sinulle minä olen markiisi Stenroos, en Alarik."
Agnes tunsi kauhun valahtavan kehoonsa.
"Et... Et sinä voi jättää lastasi vaille tunnustusta!"
"Mistä voisin tietää sen olevan minun? Olet varmasti maannut jokaisen vastaantulevan kanssa. Lapsi voi olla kenen tahansa, enkä minä halua nähdä sitä."
Markiisin poistuessa Agnes ei voinut muuta kuin jähmettyä järkyttyneenä paikalleen. Hän tunsi kuinka hänen unelmiensa viimeisetkin palasten pirstaloituivat aina vain pienemmiksi. Hänestä ei tulisi markiistarta. Hän tulisi aina vain olemaan pelkkä itsensä häpäissyt nainen.
~ * ~
Deborah hakkasi raivoissaan pianon koskettimia. Tämä raskaus sai hänet voimaan äärimmäisen pahoin. Pahoinvoinnissa ei auttanut lainkaan hänen ilmaansa hengittävä rääpäle. Palvelijattaren lapsi oli viimeinkin syntynyt. Pelkkä tytär, mutta vaalean ihonsa perusteella selvästi jonkun aatelisen jälkeläinen. Jos Deborah olisi voinut, hän olisi heittänyt Agnesin ja vauvan ulos, muttei hän uskaltanut. Mitä jos lapsi oli jonkun tärkeän aatelisen? Lapsesta seuraisi vielä ongelmia.
Kauaa ei Deborah kuitenkaan jaksanut miettiä jonkun niin vähäpätöisen lasta. Hänellä oli omiakin ongelmia murehdittavanaan. Deborah ei ollut nähnyt Edmundia pitkään aikaan. Kirjeitäkin tuli harvemmin. Hän kaipasi rakastaan niin paljon. Kukaan muu ei ymmärtänyt häntä. Kukaan muu ei rakastanut häntä. Ketään muuta ei Deborah rakastanut. Ei edes lastaan.
~ * ~
Alarik katsoi kakkua haikeana. Tänään olisi hänen tyttärensä syntymäpäivä. Juhlia ei kukaan voinut valitettavasti järjestään kruunuprinssin sairauden vuoksi, mutta kakun oli Alarik Margaretille ostanut. Valitettavasti tytön äiti oli jäänyt pois juhlasta raskauden aiheuttamaan väsymykseen vedoten.
Alarik ei kuitenkaan antanut asian häiritä. Margaret ei välittänyt vieraiden vähyydestä. Pienelle lapselle riitti pelkkä isänsä läsnäolo.
Lopulta Alarik puhalsi hymyillen kynttilät tyttärensä kanssa.
Markiisitar Margaret Stenroos
Alarik hymyili tyytväisenä suloiselle tyttärelleen. Tästä tulisi vielä oikea kaunotar.
~ * ~
Huokaisten Agnes nappasi itkevän Janen kehdosta. Tyttö vain itki ja itki ja itki. Agnesilla oli aivan tarpeeksi askareita yhden haisevan lapsen lisäksi. Tunnollisesti Agnes kuitenkin hoisi tyttärensä. Markiisi voisi vielä kiinnostua tästä, kunhan tämä vähän kasvaisi. Agnes nimittäin saattoi jo nähdä kuinka paljon Jane tulisi markiisia muistuttamaan. Vielä täytyisi kuitenkin odottaa.
Väsyneenä Agnes siirtyi keittiöön valmistamaan illallista. Hänellä oli uusia suunnitelmia asemastaan poispääsyyn, mutta ne joutuisivat odottamaan vielä. Sitä ennen Agnesin täytyisi vain kestää.
~ * ~
Alarik hymyili kauniille vaimolleen. Lapset, Margaret ja uusi pian syntyvä lapsi loivat yhteyden heidän välilleen. Alarikista oli alkanut viimeinkin tuntua siltä, että heidän avioliitostaan voisi vielä tulla onnellinen.
Tyytyväisenä Alarik veti Deborahin syliinsä nukkumaan. Nykyisin tämä antoi hänen tehdä sen. Alarikia varjosti kuitenkin yksi huolenaihe nimeltä Jane. Jos Deborah saisi tietää Janen isän, heidän uusi hauras tunnesiteensä murskautuisi tuhansiksi palasiksi. Sitä ei Alarik halunnut, joten hänen täytyisi pitää huolta siitä, ettei Deborah saisi koskaan tietää.
~ * ~
Valtava raskausmaha ärsytti Deborahia suuresti, ainoastaan paronittarella oli suurempi maha kuin hänellä. Vauva pyöri ja myöri jatkuvasti, Deborahista tuntui kuin sillä olisi vähintääkin kymmenen jalkaa, jotka potkivat häntä jatkuvasti. Hän ei voinut keskittyä enää yhtään mihinkään. Kakaran olisi parempi syntyä pian. Ja sen olisi parempi olla poika, Deborah ei halunnut enää yhtään tyttöä pyörimään jalkoihinsa.
~ * ~
Agnes katsoi pientä lastansa. Pientä lasta, joka kasvaisi tänään. Agnes ei voinut muuta kuin henkäistä helpotuksesta, ehkä Jane oppisi nyt nukkumaan yönsä. Agnes ei enää jaksaisi yhtään yöherätystä.
Agnes oli vaivautunu leipomaan piirakan tyttärensä kunniaksi, toivoen markiisin tulevan. Markiisi kyllä tiesi tyttärensä syntymäpäivästä ja Agnes toivoikin tämän tulevan toivottamaan onnea tyttärelleen. Markiisia ei kuitenkaan näkynyt. Ärtyneenä Agnes puhalsi piirakan kynttilät. Piirakan, jonka hän oli leiponut aivan turhaan.
Hymy nousi kuitenkin Agnesin huulille Janen kasvoja katsoessaan. Kukaan täysjärkinen ei voisi olla näkemättä, kuka tytön isä oli. Janen avulla Agnes pääsisi lopulta kurjasta rotanloukostaan ulos.
~ * ~
Yöllä Deborah heräsi vihdoinkin odottamaansa tunteeseen. Synnytyspoltot alkoivat viimeinkin.
Kiljuessaan tuskasta Deborahia auttoi ajatus siitä, että tästä lapsesta tulisi varmasti hänen viimeisensä markiisin kanssa. Kunhan se vain olisi poika.
Lopulta Deborah saattoi pidellä sylissään pientä poikaansa. Poikaa. Viimeinkin.
Kauaa ei Deborah voinut kuitenkaan huokaista helpotuksesta. Uuden tuskan aallon vallatessa hänen kehonsa, laski hän nopeasti pojan maahan.
Synnytys ei nimittäin ollut vielä ohi.
Markiisitar Grethel Stenroos
Deborah ei tiennyt mitä ajatella. Hän oli kyllä saanut pojan, mutta kylkiäisenä oli kuitenkin tullut uusi turha tyttö. Katkerasti Deborah naurahti mielessään. Ei ihme, että hänen vatsansa oli ollut niin suuri. Mitähän vielä suuremman vatsan omaava paronitar saisi? Kenties kolmoset?
~ * ~
Alarik nosti innoissaan pienen poikansa kehdosta. Hänellä oli viimeinkin poika, joka perisi hänen asemansa ja jatkaisi hänen työtänsä.
Tyytyväisenä Alarik tutki lapsen kasvoja, löytäen niistä koko ajan enemmän ja enemmän hänen omia piirteitänsä. Poika saisi Alarikin oman isän nimen. Pieni markiisi Richard Stenroos.
Vaikka Alarik oli saanut pojan, ei hän unohtanut tyttäriään. Onnellisena Alarik silitti pientä Gretheliä. Hänellä oli suunnitelmia tyttäriensä varalle.
~ * ~
Deborah ei voinut olla hymyilemättä onnellisena harppua soittaessaan. Viimeinkin kaikki meni hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Kaksoset veivät Alarikin huomion pois vaimostaan, joten Deborah sai olla rauhassa. Ja kuningattaren ainut poika makasi sairaana vuoteessaan. Kuningatar ei ollut onnistunut synnyttämään muuta kuin tytön. Jos poika kuolisi kuningattarella ei olisi enää poikaa. Deborah puolestaan oli näyttänyt kykeneväisyytensä saada lapsia. Jos kaikki menisi hyvin, Deborah ei asuisi tässä kolkossa linnassa enää kauaa. Sitäpaitsi sovittu tapaaminen kuninkaan kanssa sai odotuksen kihelmöimään sopivasti Deborahin mielessä.
Agnes puolestaan ei ollut lainkaan yhtä onnellinen kuin Deborah. Kaksoset teetättivät paljon työtä, eikä markiisitar edelleenkään osallistunut juuri lainkaan lastenhoitoon. Askareet tuntuivat kaatuvan Agnesin päälle. Kuitenkin tulevat suunnitelmat helpottivat Agnesin mieltä.
~ * ~
Deborah heräsi kauhuissaan. Pelon hien kastelema yöpuku liimaantui ikävästi hänen ihoonsa. Deborah oli nähnyt kamalaa unta, unta jossa lady Antonia hyppelehti riemuissaan Deborahin haudalla. Deborah oli nähnyt Antonian vain muutaman kerran, mutta jostain syystä tämä oli päätynyt hänen uneensa. Uneen, joka sai Deborahin tuntemaan olonsa jostain syystä uhatuksi.
Unen hätkähdyttämänä Deborah nousi ylös. Hän ei pystyisi nukkumaan enää.
~ * ~
Deborah puhalsi kynttilöitä Richardin kanssa. Vihdoinkin kaksoset kasvaisivat vähän isommiksi, eivätkä enää vaatisi niin paljoa huolenpitoa. Lapset ainoastaan ärsyttivät Deborahia, innoissaan hän odotti niiden kasvamista.
Alarik puolestaan puhalsi kakun kynttilät Grethelin kanssa. Hieman häntä harmitti ettei juhlia voinut järjestää, kasvaisihan Margaretkin tänään jo isoksi tytöksi, mutta jos kruunuprinssille ei oltu järjestetty juhlia, ei järjestettäisi kenellekään muulekaan.
Markiisi Richard Stenroos
Markiisitar Grethel Stenroos
Lopuksi Alarik puhalsi vielä kynttilät nauravan Margaretin kanssa.
Alarikin lapset olivat hänen elämänsä suola, ilman heitä hän olisi paljon vähemmän.
Markiisitar Margaret Stenroos
~ * ~
~ * ~
~ * ~
Sainpa viimeinkin tämän valmiiksi! Olen pelannut tämän kierroksen jo niin kauan sitten, että piti muistella aika paljon mitä olin tarkoittanut mihinkin kuvaan kirjoitettavaksi...
Mutta mitäs piditte osasta?
Ja voitte kertoa mielipiteenne, ilmestyykö pääosin aatelisista kertova extra jo paronien jälkeen, vai vasta talonpoikien jälkeen? En nimittäin osaa päättää :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihailen päivitys tahtiasi! Löysin nimittäin blogin eilen! Julkaise extra paronien jälleen!
VastaaPoistaKiva, että olet löytänyt blogini, uusia lukijoita on aina kiva saada :)
PoistaMoikka,
VastaaPoistaPääsinpä miekin tänne nyt sitten lukaisemaan tarinasi. Ja kyllähän tämä piti yhdeltä seisomalta lukea kaikki. Aivan mielettömän kiva että vielä on keskiajan ympärillä pelailijoita! Varsinkin kun nykyään löytyy upeita ladattavia - pari vuotta sitten kun aloittelin itse keskiajan teemoilla, oli näiden ladattujen löytyminen kiven alla.
Jatka toki tarinaa/haastetta. Mie kyllä seuraan ja linkitin sivusi Tales of Arinbjorniin.
Mukava, kun tykkäsit! Ja ihan totta, nykyisin löytyy tosi paljon upeita ladattavia keskiaikaan, sen takia sen valitsinkin :)
PoistaMinäkin linkitin Arnibjornin tänne :)
En hirveenä tykkää Deborahista :/ Tai no, onhan rakkaus aina suloista, mutta tuollainen kylmätunteisuus omia lapsiaankin kohtaan on jo melkoisen mitalin paikka. huhhuh, toivottavasti muksuille ei jää äitinsä "tunnekylmyydestä" jälkiä omaan tunne-elämiinsä...
VastaaPoistaSinänsä säälittää Alarikin puolesta vaimon touhut, mutta toisaalta mitä hän sitten itse touhusi Agnesin kanssa, niin ei ehkä puhtain pulmunen ole kukaan näistä kolmesta :D vahingonilosta käkätin Angesille, hahhah :'D
Sievä on tulossa jälkipolvesta kyllä :3
Toivottavasti kaikki saavat selvitettyä sotkunsa ilman ikuisia arpia (vaikka minkälainen tarina se semmoinen olisi, jos kaikki kävisi kuin ruusuilla tanssiminen? :D)
Jatkoa odotellen!
Ps. Luumun tarinoissa on uutta osaa luettavissa HRG Pelloilla ;)
Markiiseilla ei taida olla yhtään kovinkaan puhdasta pulmusta, kaikki pettää kaikkia... Voin myöntää itsekin tunteneeni vahingoniloa Agnesin saadessa tytön, vaikka olinkin jo suunnitellut mitä käy jos tulee poika. No eiköhän nytkin ole jo tarpeeksi juonteenkäänteitä tulossa ja voinkin säästä sen tarinan myöhemmille polville :)
PoistaKävinkin lukemassa ja kommentoimassa Peltoja :)
Minäkin koin vahingoniloa Agnesia kohtaan kun epäonnistui katalassa suunnitelmassaan kohota markiisittareksi. :D Toisaalta se olisi ihan oikein Deborahille, joka itsekin juoksee vieraissa.
VastaaPoistaJatkoa odotellen! :)
Voimme nauttia vahingonilosta yhdessä, Agnes kun ei kuulu minunkaan suosikkeihin :)
PoistaJa jatkoa ilmestyykin vielä tänään:)