Osa 1.8 Neville

                                                                                ~ * ~



Beatrice hymyili onnellisena pikku Henrylleen. Tämän kasvot olivat niin suloiset ja viattomat. Maailman pahuus ei ollut vielä koskettanut lasta. Bea aikoikin pitää huolen siitä, ettei paha pääsisi koskemaan lapseensa vielä pitkään aikaan.



Kaikki näytti kuitenkin menevän hyvin. Henry kasvoi terveenä ja hyvinvoivana koko ajan. Ja mikä kaikkein tärkeintä, tässä ei vieläkään näkynyt mitään merkkejä puolisuudesta.



Beatricen onnea täydensi myös uusi raskaus, pian hänellä olisi kahdet pienet jalat juoksemassa helmoissaan. Lastensa turvallisuuden vuoksi, Beatricea ei edes häirinnyt se, että hän joutui hoitamaan taloutensa kokonaan itse. Palvelijan hankkiminen olisi edelleen liian riskialtista.



Beatricen onnessa oli kuitenkin yksi särö, joka varjosti hänen onneaan. Uudessa raskaudessa oli nimittäin jotain outoa. Beatricen olo oli aivan erilainen kuin hänen odottaessaan Henryä. Raskauden alettua hän oli alkanut kuulla meren kutsun entistä vahvempana. Kutsun vahvistuminen huolestutti hänä valtavasti, se ei ollut asia jolle hän olisi voinut vain kohauttaa olkiaan. Mikään mereen liittyvä ei ollut.
                                                                                ~ * ~





Edwardin kannustushuutojen kuuluessa taustalla Beatrice puhalsi kynttilöitä Henryn kanssa. Aatelisten lapsista ensimmäisenä kasvoi Henry. Tälle ei kuitenkaan voitu valitettavasti järjestää juhlia kruununperijän ollessa sairaana, mutta se ei haitannut lainkaan Beatricea. Parempi vain niin. Eipähän tullut ylimääräisiä silmiä kaivelemaan Bean kotia.



Paroni Henry Neville



Beatrice puristi Henryn pienen lämpimän kehon tiukasti itseään vasten. Tämä lapsi olisi turvassa. Vatsassa olevasta Beatrice ei ollut niin varma. Häntä oli alkanut huolettaa, että syntyvä lapsi olisi puolinen. Beatrice halusi niin kovin suojella lapsiaan. Hänen voimavaransa olivat kuitenkin rajalliset ja hänen lapsillaan oli kovin voimakkaita vihollisia.

                                                                                ~ * ~



Keskustellessaan vaimonsa kanssa päivällispöydässä, Edward huomasi helposti vaimonsa alakulon. Edward tiesi liiankin hyvin mistä tämä johtui. Pelosta. Beatrice pelkäsi heidän lastensa puolesta.



Edward ei halunnut katsella vaimonsa pelkoa, hän halusi nähdä tämän hymyilevän huolista vapaana niin kuin ennen heidän Rosewoodiin saapumistaan.





"Lentosuukko kauniille vaimolleni, lasteni äidille!" Edward huudahti.



Beatrice naurahti ja nappasi lentosuukon ilmasta. Aivan niin kuin heidän tutustumisensa alkuaikoina.



Naurahduksen jälkeen Beatrice nappasi haarukkansa ja hyökkäsi aviomiehensä aterian kimppuun.



"Kaunis raskaana oleva nälkäinen vaimosi tarvitsee lisää ruokaa!"
Naurultansa Edward ei kyennyt varoittamaan vaimoaan ruokaansa lisäämästä suolasta.



Beatrice nyrpisti nenäänsä yllättävän suolamäärän vuoksi, mikä sai Edwardin nauramaan entistä äänekkäämmin.



Lopulta Edward nappasi vaimonsa käden ja katsoi tätä lämpimästi silmiin.
"Minä rakastan sinua. Aina. Mikään ei voi meitä erottaa, vaikeudet me voitamme yhdessä."

                                                                                ~ * ~



Edward ei voinut olla hymyilemättä uneliaan poikansa heikolle vastustelulle nostaessaan tätä kehdosta.



Heti vaimonsa jälkeen Edward rakasti lapsiaan eniten maailmassa. Ainut mitä hän lapsilleen halusi oli onni. Ei olisi väliä keiden kanssa he menisivät naimisiin, minkälaisia tehtäviä he saisivat tai kenen kanssa he ystävystyisivät, kunhan he vain olisivat onnellisia.

                                                                                ~ * ~



Bea soitti hymyillen harppuaan. Hän rakasti musiikkia. Siihen liittyi kuitenkin yksi varjopuoli, veden väen puolisena Beatrice kykeni soittamaan kauniimmin kuin kukaan ihmnen. Liian kauniisti. Kun muut tytöt innoissaan esittelivät soittotaitojaan tanssiaisissa, Beatricen oli aina täytynyt pysyä kaukana soittimista. Hän ei voinut soittaa kenenkään kuullen. Mahassaan olevalle lapselle hän kuitenkin soitti. Musiikki ei rentouttanut pelkästään Beatricea, se sai myös syntymättömän lapsen lopettamaan pyörimisensä.
                                                                                ~ * ~



Aatelismiesten peli-ilta kokoontui taas. Tällä kertaa paikalle olivat päässeet Edmund, Alarik ja Robert. Sir Malcolm oli valitettavasti joutunut jäämään vaimonsa avuksi, eikä ollut päässyt viihdyttämään miehiä. Malcolmin vaimo Fredrika oli kuitenkin synnyttänyt kaksoset ja oli jo uudestaan raskaana, mikä rajoitti kovin ritarin menemisiä. Paikalle päässeiden miesten peliä se ei kuitenkaan häirinnyt. Alarikkin oli jo kynitty puhtaaksi tämän illalle varaamista rahoista.



Rauhallisesti Edward jakoi kortteja vielä pelissä mukana oleville miehille. Tähän mennessä hän oli saanut pelkkiä hyviä uutisia. Malcolm oli liian kiireinen jahdatakseen puolisia, eikä kellään muullakaan ollut suurempaa halua ryhtyä siihen. Niinpä miesten puheenaihe siirtyikin sinne minne se lähes aina siirtyi eli naisiin.



"Olen kuullut huhua, että olet saanut lapsen palvelijasi kanssa Alarik", Robert totesi.
Alarik tuhahti ärtyneesti ja vastasi: "Tuskin se minun on, nainen kun on maannut varmaan kaikkien kanssa. Uskoisin lapsen olevan pikemminkin Malcolmin."
"Ritarin tai ei, jonkun aatelisen se on. Minun ei kuitenkaan, alaluokkaiset rakastajat eivät minua kiinnosta", kuningas sanoi.



"Rakastajattaresi on siis yläluokkainen? Olemmekin pohdiskelleet sen voivan olla sisar Morgana. Naiselta löytyi hääpukukin kaapistaan vaimovainajalleni, rauha hänen sielulleen", Robert kysyi kuninkaalta.



Kuningas hymähti ja veti voittamansa pelimerkit itselleen.
"Sisar Morgana vai? Yritin kyllä, muttei kukaan sitä naista saa. Haikailee vieläkin Edwardin perään."

                                                                                ~ * ~



Vaivaaloisesti Beatrice kuurasi pesuallasta puhtaaksi. Valtava maha painoi ja vaikeutti kaikkea mitä hän yritti tehdä.



Maha nimittäin todellakin oli valtava, suurempi mitä Beatrice oli ikinä kellään nähnyt.

                                                                                ~ * ~



Pitkän yöllisen pyörimisen jälkeen Beatrice totesi ettei kykenisi enää nukkumaan mahansa kanssa.



Lapsiveden valahtaessa Beatricen reisille saattoi hän huokaista helpotuksesta. Viimeinkin lapsi päätti syntyä.



Helpotus vaihtui kuitenkin pian tuskanhuutoon.



Paronitar Gertrude Neville



Beatrice saattoi hengähtää vain hetken uusi lapsi sylissään ennen kuin joutui nopeasti ojentamaan tytön Edwardille.



Synnytys ei ollut vielä lakannut.



Paronitar Ida Neville



Synnytyspoltot eivät lakanneet vielä toisenkaan lapsen jälkeen, vaan pian Beatirce piti sylissään jo kolmatta vauvaa, Jasperia, sylissään.



Kauhun hämmentämänä Beatrice hoiti pientä tytärtään. Kolmoset. Kolmoset, jotka kaikki olivat puolisia. Heti saatuaan lapset syliinsä Beatrice oli huomaanut heidän epätavallisen viileän ihon. Ensimmäinen merkki lapsien todellisesta luonnosta. Puolisuudesta.
Lasten puolisuus ei ollut kuitenkaan ainoa asia, joka pelotti Beatricea. Kukaan ei ollut koskaan kuullut, että veden väelle olisi syntyny puoliskolmoset. Tai kolmosia ylipäätään. Ja veden väki rakasti kaikkea harvinaista. Varsinkin jos siihen liittyi veden väelle tärkeä luku kolme. Veden väki hallitsi kolmea suurta merta, veden väellä oli kolme kuningasperhettä ja veden väellä oli kolme elämänvaihetta. Luku kolme merkitsi siis veden väelle paljon. Ja kolmoset, veden väen kolmoset... He herättäisivät paljon huomiota jos veden väki saisi tietää heistä. Beatricen täytyisi pitää huolta etteivät he saisi tietää. Hänen lastensa täytyi saada olla turvassa.



Edward piteli Jasperia huolissaan sylissään. Bea oli sanonut lasten olevan puolisia ja Edward uskoi hänen sanaansa. Sitäpaitsi, kun hän vertasi Henryä ja kolmosia keskenään, saattoi hän huomata eron lasten ihon lämpötilassa. Kolmoset olivat selvästi viileämpiä kuin kuumaverinen Henry.

                                                                                ~ * ~



Beatrice katsoi Idan kasvoja etsien niistä kuumeisesti samanlaisia kuvioita kuin itsellään. Hän kyllä tiesi omien kuvioidensa ilmestyneen vasta lapsuuden alussa, mutta silti hän pelkäsi lasten kuvioiden ilmestyvän jo. Kolmoset kasvoivat hyvää vauhtia ja mitä vanhemmiksi he tulivat, sitä enemmän Beatrice pelkäsi.



Vielä Beatrice ei löytänyt Idan kasvoista mitään ja huojentuneena hän laskikin lapsen takaisin kehtoon. Kuviot kuitenkin ilmestyisivät vielä jonain päivänä.



Beatrice ei kyennyt saamaan huolta lapsista pois mielestään. Vielä hän pystyi pitämään kolmoset kartanon porttien takana turvassa, mutta lapset kasvoivat. Jonain päivänä heidät täytyisi päästää ulos kartanosta oikeaan maailmaan. Julmaan maailmaan. Vaaralliseen maailmaan. Poikana Jasper olisi vielä kohtalaisen turvassa, hän kykenisi suojelemaan itseään. Ida ja Gertrude eivät siihen kuitenkaan kykenisi. Jonain päivänä heidän olisi aika mennä naimisiin. Mitä jos heidän aviomiehensä saisivat selville heidän salaisuutensa? Luostariin tyttöjä ei voinut laittaa, siellä he jäisivät varmasti kiinni. Vanhoiksipiioiksi he eivät voisi jäädä, se kun olisi aivan liian epäilyttävää. Tytöt täytyisi vain naittaa joillekin pikkuaatelisille, jotka eivät kiinnostaisi ketään. Kaikkein suurimmassa vaarassa he olisivat, jos joku kuninkaan lähipiiristä kiinnostuisi heistä. Kaikkein vaarallisinta olisi kuitenkin itse kuninkaan tai hänen poikiensa huomio.
                                                                                ~ * ~



Hymyillen Beatrice herätteli Henryä kehdostaan. Tänään olisi pienen pojan suuri päivä, lapsenkiharoiden leikkaamisen aika.



Beatrice veti Henryn tiukkaan rutistukseen. Vastahan tämä oli syntynyt! Beatrice ei olisi vielä halunnut luopua pojastaan, mutta nyt oli tämän aika siirtyä miesten maailmaan. Vielä tämän päivän hän saisi kuitenkin pitää Henryn itsellään, luopumisen aika olisi vasta illalla.



Ilta saapui kuitenkin liian pian. Beatricen sylissä Henry kurkotteli jo innoissaan kakun luokse. Beatrice ei voinut olla nauramatta pojan innolle, pienen lapsen innokkuus siirsi synkät pilvet pois hänen taivaaltaan.



Nauraen Beatrice puhalsi kynttilät yhdessä Henryn kanssa.



Paroni Henry Neville



Lapsenkiharoiden leikkaamisen jälkeen Henry käpertyi onnellisena äitinsä kainaloon. Kolmosten syntymän jälkeen ei Henry ollut saanut tältä näin paljoa yhtäjaksoista huomiota ja nyt kun hän sitä sai, aikoi hän nauttia siitä.
                                                                                ~ * ~



Aamulla pedatessaan petiään Henry tunsi kuinka jännitys nipisteli mahanpohjassa. Kunhan vain kouluvaunut saapuisivat, pääsisi hän aloittamaan Rosewoodin aatelispojille tarkoitetussa opinahjossa.



Perhoset vatsassa Henry astui tyhjiin vaunuihin. Vaunujen tyhjyys aiheutti pienen pettymyksen, muut aatelispojat eivät olleet vielä tarpeeksi vanhoja kouluun, joten Henry joutui aloittamaan koulutaipaleensa yksin.



Toinen pettymys valtasi Henryn mielen hänen nähdessään opettajan antamat kotitehtävät, hänellä menisi koko ilta niihin! Pettymys unohtui kuitenkin Henryn haistaessa kakun tuoksun ja kuullessa äidin kutsun seuraamaan kolmosten kasvua.

                                                                                ~ * ~







Beatrice ja Edward puhalsivat molemmat kynttilöitä kolmosten kanssa. Katsellessa lasten iloisia ilmeitä, huolet tuntuivat kaikkoavan molempien mielestä. He selviäisivät tästä.



Paronitar Gertrude "Truda" Neville



Paroni Jasper Neville



Paronitar Ida Neville



Paronien juhlat jatkuivat sisällä lämpimässä kolmen kakun kera, mutteivat he olleet ainoita juhlijoita. Ulkona päättyvän syksyn kirpeässä ilmassa aallot löivät kohti rantaa. Aalto aallolta ne jatkoivat pidemmälle ja pidemmälle, syöden koko ajan enemmän ja enemmän maata alleen. Ihan kuin meri olisi yrittänyt päästä jonnekin. Aaltojen rytmikäs pauhina alkoi kuulostaa suoraan juhlalta.

Jossain muuallakin kuin paroneilla vietettiin kolmosten syntymäpäiviä.

                                                                                ~ * ~

                                                                                ~ * ~

                                                                                ~ * ~

Monen mieleen varmaan on ilmestynyt kysymys, miten sain kolmoset? Minäkin pohdin aivan samaa, kun Beatricen synnytys ei päättynytkään toiseen lapseen, joten siirryin tutkimaan ladattujeni kansioita. Sieltähän se ratkaisu sitten löytyikin. Olin nimittäin "siivonnut" ladattujani ja jotenkin onnistunut siirtämään vanhan kolmosneloshackini sinne... Enpä enää yhtää ihmettele miten markiiseillekn siunaantui kaksoset. No hack on nyt pois käytöstä joten ei enää lisää kolmosia tähän tarinaan, mutta tulee kyllä superhauska taaperoaika paroneilla, kun vauva-aikakin oli jo aivan tuskaista.
Mutta siinä oli sitten viimeiset aateliset, seuraavaksi päästään joko takaisin Henelleille tai extran pariin (kunhan vaan saan ensin päätettyä kumpaan).