Osa 1.10 Tilly

Tässä on nyt vähän tyngäksi jäänyt talonpoikien osa, onnistuin nimittäin hukkaamaan ja poistamaan osan kuvista (kuvasin nimittäin osan osasta eri tontilla ja kaikki ne kuvat katosivat)... Tillyjen juonta on nyt reippaalla kädellä muokattu ja osa kasattu leikkaa ja liimaa taktiikalla, mutta toivottavasti se ei kovin häiritse.





                                                                                  ~ * ~



Huolimatta kesän kuumien päivien vaihtumisesta syksyn viileämpiin, tomaatit kasvoivat hyvin ja työtä riitti talonpojilla. Sato vaikutti hyvältä, mikä oli onni, sillä pienen Matthewin syntymä lisäsi Tillyjen kustannuksia. Lisäksi Matilda oli jälleen raskaana, eikä perheen toisen lapsen syntymään olisi enää kauaa.



Ruoka maistui tuhkalta Matildan suussa. Hän oli jälleen raskaana. Vaikka Matilda rakasti syvästi poikaansa, uusi raskaus pelotti häntä. Mitä vain voisi sattua. Sen jälkeen mitä Matilda teki... Jotain varmasti sattuisi. Hän ei ollut ansainut lapsiaan.



Matilda ei voinut kuin toivoa kaiken sujuvan hyvin ja tietää jonkin asian menevän vielä joskus pilalle.
                                                                                  ~ * ~



"Shh, isän pikku kulta, älä itke", Tristan kuiskutti Matthewille. Tristan kuului niihin harvoihin miehiin, jotka osallistuivat lapsiensa hoitamiseen.  Hän ei voinut vastustaa poikansa suloista tuoksua, joka veti hänet jatkuvasti tämän luokse.



Tristan ei voinut lakata ihailemasta Matthewin täydellisiä piirteitä, pieniä käsiä ja suloisia kasvoja. Hän laski jatkuvasti pojan sormien ja varpaiden määrää, olivathan kaikki tallessa. Kaikki kymmenen sormea ja kymmenen varvasta.



Vaikka syksyn myötä talvi läheni, Tristan eli edelleen kesää. Rahasta nyt aina oli pulaa, mutta se ei ollut häntä koskaan häirinnyt. Enemmän Tristan oli onnessaan perheestään, rakastamastaan vaimostaan ja suloisesta perijästään. Kaikki sujui juuri niin kuin pitikin. Matildakin vaikutti hieman iloisemmalta kuin ennen.
                                                                                  ~ * ~



Illan hämärtyessä Tristan poimi vihellellen tomaatteja. Matilda varmasti ilahtuisi näin hyvin onnistuneesta sadosta! Kaikkein eniten elämässään Tristan halusi tehdä vaimonsa onnelliseksi.



Matildalla oli kuitenkin vaikeuksia luottaa ihmisiin, varsinkin miehiin. Niin pahasti oli hänet petetty. Matilda oli kertonut Tristanille koko tarinan. Tarinan hänen ja sir Malcolmin suhteesta. Kuitenkin ne ihmiset joihin Matilda oli luottanut olivat paljastaneet hänet ja saattaneet häpeään. Malcolm oli säästynyt maineensa menettämiseltä, mutta Matildan maine oli tahrattu koko hänen loppuelämäkseen. Nyt Tristanin täytyi tehdä kaikkensa saadakseen vaimonsa tuntemaan itsensä turvalliseksi.

                                                                                  ~ * ~



Matilda antoi taas ylen. Toiletista oli tullut taas hänen lempipaikkansa, niin paljon hän joutui viettämään siellä aikaansa.



Matilda huokaisi raskaasti. Tämä raskaus otti todellakin hänen voimillensa. Matilda oli alkanut inhoamaan raskaana olemista. Hänen omatuntonsa ei kuitenkaan enää kestäisi sitä, mitä hän oli tehnyt kerran. Ei enää. Matilda ei voinut muuta kuin alistua huonosti voivan kehonsa vangiksi.



Pää täynnä huolia Matilda asettui nukkumaan Tristanin viereen.

                                                                                  ~ * ~



Matilda hinkkasi viimeisiä kalatahroja pöydästä kuullessaan Tristanin askeleet.



"Matilda?"
Kuullessaan Tristanin kysyvän äänen Matilda kääntyi tätä kohden.



"Miten voit päivänpaisteeni?"
Matilda ei voinut olla hymyilemättä Tristanille, kuinka vakavalla äänellä tämä kutsui häntä niin typerällä nimellä!



"Toivottavasti voit hyvin, sinun näkemisesi saa nimittäin minut voimaan aina hyvin", Tristan jatkoi lepertelyään.



Matilda nauroi miehellensä ja siirsi tämän käden pois poskeltaan.
 " Voin vallan mainiosti, paitsi parhaillaan sinä estät minua suorittamatta askareitani."



"Voi Matilda rakas, sinun ei tarvitse työskennellä noin paljon ollessasi raskaana! Sano sananen minulle niin autan sinua. Rakastan sinua, enkä tahdo sinun väsyttävän itseäsi kantaessa meidän lastamme."



"En minä itseäni väsytä, enkä sitäpaitsi halua syödä ruokiasi. Yhdessä pohjaanpalaneessa puurossa oli jo tarpeeksi!"



"Hyvä on rakas. Mutta muista, jos sinulla tulee jotain mieleen voit kertoa sen minulle heti. Voit kertoa minulle mitä tahansa", Tristan sanoi lempeästi Matildalle.



Lyhyen hetken ajan Matilda harkitsi sydäntänsä painavan asian kertomista. Sanat: "Minä olen murhaaja", tulivat melkein ulos hänen suustaan. Sanat halusivat tulla ulos Matildan suusta. Hän ei kuitenkaan voinut kertoa Tristanille. Mies oli niin viaton sielultaan. Miten tämä olisi kestänyt tietää suojelevansa pahuutta kattonsa alla? Miten tämä olisi kestänyt tietää Matildan teosta. Anteeksiantamattomasta teosta. Lapsesta. Lapsesta, jonka Matilda oli murhannut kohtuunsa metsässä asuvan noidan avulla. Matilda ei voinut kertoa.

                                                                                  ~ * ~

Surullisesti hymyillen Matilda veti jokeltelevan Matthewin kehdosta.



"Kulta tänään on sinun päiväsi. Sinusta tulee jo iso poika", Matilda puheli pojallensa.



Matilda oli leivonut pihalta saaduista mansikoista pienen piiraan Matthewin kunniaksi ja asettanut siihen muutaman kynttilän.  Matilda ei saattanut tarjota pojallensa paljoa, mutta parhaansa hän antoi.



Matthew Tilly
                                                                                  ~ * ~



Aamun sarastaessa Matilda tiskasi astioita ison mahan tuskastuttamana nähdessään lattialla jotain järkyttävää.
 "Hiiri!" Matilda hyppäsi tuolille kauhuissaan ja vasta ollessaan varma hiiren juosseen karkuun hän uskalsi laskeutua. Hänen täytyisi löytää Tristan.



 "Se oli ainakin näin iso ja sillä oli kamalat hampaat ja..." Matilda selitti vieläkin kauhuissaan Tristanille.



Tristan saattoi hädin tuskin pitää nauruaan kuunnellessaan vaimonsa liioittelua.
 "Älä huoli Matilda, minä hankin meille kissan metsästämään hiiriä."



Jo samana päivänä Tristan pisti toimeksi ja hankki taloon vaalean kissanpennun.



Matilda kiintyi kissanpentuun saman tien sen nähdessään.



Kissalle Matilda saattoi kertoa kaikki salaisuutensa, ilman pelkoa tuomitsemisesta. Eikä hänen täytynyt enää pelätä hiiriä.
                                                                                  ~ * ~

Illalla Matildan ollessa juuri menossa nukkumaan hän tunsi ensimmäiset supistukset, jotka saivat hänet vääntymään kaksinkerroin. Supistusten muuttuessa jatkuvasti kivuliaammiksi, Matilda saattoi vain toivoa tämän lapsen jäävän hänen viimeisekseen.



Gillian Tilly
                                                                                  ~ * ~



Gillianin syntymän jälkeen elämä talonpojilla jatkui tavallisesti. Tristan auttoi Matildaa lasten hoidossa omien askareidensa ohessa.



Ja Matilda siivosi kuin viimeistä päivää hiljentääkseen omatuntonsa kolkuttavan äänen. Äänen, joka käski tunnustaa hänen rikoksensa.
                                                                                  ~ * ~



Syksyn taittuessa jo talvea kohti Tillyt viettivät lasten syntymäpäiviä, Matthew ja Gillian kasvaisivat molemmat.



Tristan puhalsi kynttilöitä Gillianin kanssa ja Matilda Matthewin.



Gillian Tilly



Matthew Tilly



Pettyneenä Matilda tiskasi kakkulautasia. Hän oli jälleen kerran raskaana. Miksei hän saanut päättää omasta kehostaan?

                                                                                  ~ * ~

                                                                                  ~ * ~

                                                                                  ~ * ~

Tillyjen osa jäi tosiaan hieman vajaaksi, ensi kierroksella päästäänkin sitten paremmin käynnistelemään Tillyjen juonta, tältä osalta se kun jäi vähän vähäiseksi...
Seuraavaksi ilmestyykin extra, jossa päästään kurkistamaan Woodvillejen elämään ja vähän muuallekin :)