Osa 1.12 Stenroos

                                                                                ~ * ~



Deborah katsoi ärtyneenä itkevää Gretheliä. Jos jokin ei sujunut tytön mielen mukaan, tämä alkoi samantien itkeä. Nytkin Grethel oli onnistunut herättämään Deborahin uniltaan. Miksei tyttö voinut odottaa hiljaa kehdossaan? Kaiken lisäksi Grethelin hoito oli pitkälti Deborahin vastuulla Alarikin keskittyessä Rickhardiin.



Saadakseen Grethelin itkun loppumaan Deborah nosti tämän ylös kehdostaan. Ainakin Grethel oli sen verran helpompi lapsi kuin Margaret, että tämä rauhoittui heti huomiota saadessaan. Valitettavasti Grethel halusi jatkuvasti huomiota, eikä Deborahilla ollut mitään kiinnostusta huomioida lapsiaan sen enempää kuin oli pakko. Deborahille lapset olivat velvollisuus, eikä hän ollut koskaan ollut erityisen velvollisuudentuntoinen.

                                                                                ~ * ~



Heti onnistuttuaan työntämään Grethelin Agnesille kiiruhti Deborah linnan sisäpihalle odottamaan. Hän oli viimeinkin onnistunut järjestämään tapaamisen Edmundin kanssa. Jostain kumman syystä Deborah tunsi suhteensa kuninkaaseen hieman uhatuksi. Mies ei enää vaikuttanut yhtä innostuneelta kuin ennen. Deborahin olisi siis tehtävä taas uhrauksia pitääkseen miehen mielenkiinnon yllä.



Edmundin saavuttua Deborah toivotti tämän kiihkeästi tervetulleeksi ja johdatti suoraan makuukamariinsa.





"Olen kaivannut sinua niin Edmund. On surullista ettemme voi nähdä niin usein kuin toivoisimme, mutta onneksi ole siinä nyt. En haluaisi olla nyt missään muualla", Deborah kuiskaili Edmundille.
"Minäkin olen kaivannut sinua", Edmund vastasi hieman epäröivällä äänellä. Sitä Deborah ei kuitenkaan huomannut.



"Toivon, että voisimme olla yhdessä, aina", kuiskasi Deborah ennen kuin painoi huulensa Edmundin huulille ja alkoi riisua tämän vaatteita.

                                                                                ~ * ~



"Margaret rentoudu, älä ole noin jäykkä. Teit taas monta virhettä. Ei se niin vaikeaa ole", Deborah tiuski Margaretille. Tyttö ei vain millään oppinut!
Margaret yritti kovasti soittaa pianoa juuri niin kuin Deborah oli näyttänyt, muttei onnistunut. Hänen sormensa eivät yksinkertaisesti onnistuneet kiitämään koskettimilla niin hienosti kuin Deborahin ja virheitä tuli jatkuvasti. Margaret inhosi soittoharjoituksia ja vilkuili jatkuvasi kelloa. Isä oli luvannut lopettaa tasalta.



Samantien kaappikellon alkaessa lyödä lyöntejään tasan kunniaksi, Margaret irroitti sormensa koskettimilta ja suorastaan ponkaisi ylös tuolilta.





"En antanut vielä lupaa lopettaa, takaisin soittamaan Margaret!"
"Isä antoi luvan" Margaret totesi nenäkkäästi.
Deborah huokaisi ja vastasi: "Mene sitten, ei tästä kumminkaan mitään tule."
Alarik hemmotteli tyttöä aivan liikaa Deborahin mielestä. Miten tytön oli tarkoitus oppia mitään hyödyllistä jos tämä vietti kaiken aikansa pölyisten kirjojen ääressä? Margaret ei saisi millään kunnon aviomiestä, jos tämä ei oppisi käyttäytymään kuin aatelisneitojen kuului.



Margaretia tulevan aviomiehen etsintä ei puolestaan huolittanut lainkaan. Itseasiassa hän ei toivonut avioliittoa lainkaan. Margaret halusi mielummin luostariin, siellä hän saisi opiskella enemmän kuin missään muualla. Luostarissa oli muutenkin parhaillaan vain yksi nunna ja yksi noviisi, joten uusi tiedonjanoinen noviisi mahtuisi sinne vallan mainiosti. Margaret tiesi Deborahilla olevan suunnitelmia tyttäriensä avioliitoille, mutta hän uskoi isänsä toteuttavan tyttärensä toiveen.

                                                                                ~ * ~



Janen syntymäpäivien koittaessa hän oli aivan yksin. Agnes ei ollut vaivautunut leipomaan tytölle kakkua, saati saapumaan paikalle, sillä hän tiesi ettei Alarikkaan ollut tulossa.



Jane Flinstone



"Äiti saanko minä mennä etsimään leikkikavereita. Joohan?" Jane aneli äidiltään.
"Jane, olet ison linnan palvelijattaren tytär, sinulla ei ole aikaa etsiä leikkikavereita. Kipitä siitä nyt tiskaamaan äläkä enää haaveile turhia."



Pettyneenä Jane totteli äitiään.



Kateellisena hän katsoi nuoren markiisittaren pianonsoittoa.
"Miksi minun täytyy vain siivota ja lady Margaret saa huvitella? Minäkin tahdon oppia soittamaan pianoa yhtä kauniisti kuin hän."

                                                                                ~ * ~



Aamulla Margaret juoksi innoissaan kouluvaunuihin, hän oli odottanut jo pitkään koulun alkamista. Kaikki kunniallisten aatelisladyjen tyttäret kävivät Rosewoodin aatelisneitojen tapakoulua. Koulun nimi herätti pientä epäilystä Margaretissa, mutta hän toivoi silti pääsevänsä opettelemaan tähtitiedettä ja laskemista.



Koulupäivän jälkeen kaikki into ja odotus olivat kaikonneet Margaretista. Koulu oli ollut juuri sitä, mitä hän oli odottanut. Tapakoulu. Niiauksia ja kummarruksia, soittamista ja laulamista sekä ristipistoja. Margaretia ei kiinnostanut pätkääkän ja sen hän oli näyttänyt.
"Nenäkäs, huonosti käyttäytyvä sekä paljon jäljessä ikäisistään", luki lapussa jonka opettajatar oli antanut Margaretille kotiin viemisiksi.



"Deborah ei tästä ilahdu. Eikä kyllä isäkään. Saisinpa mennä poikien kanssa oikeaan kouluun, siellä kyllä osaisin. Mutta ei, minun täytyy istua opettelemassa niiaamaan oikein Geminan, neiti kyllä minä osaan, kanssa", Margaret ajatteli katkerana.

                                                                                ~ * ~



Deborah tuijotti hermostuneena kuninkaanlinnaan. Hän oli huomannut olevansa raskaana, eikä isä todellakaan ollut Alarik. Deborahin täytyisi päästä kertomaan Edmundille, mutta Edmund tuntui välttelevän häntä.



Deborahin täytyisi vain pitää kulissia yllä kunnes pääsisi puhumaan Edmundille. Edmund saisi tehdä hänestä virallisen rakastajattarensa. Teidän Korkeutenne Kuninkaan Rakastajatar. Se saisi olla Deborahin välietappi matkalla kuningattaruuteen.

                                                                                ~ * ~



"Me saamme uuden lapsen ennen kuin lumet sulavat", Deborah töksäytti eräällä illallisella Alarikille ja Margaretille. Hänen omatuntoaan kolkutti ainoastaan hieman väittäessään Alarikille lapsen olevan tämän, mutta ei hän vielä voinut kertoa totuutta. Ei ennen kuin kuningas antaisi Deborahille virallisen aseman ja tekisi tulevan lapsen asemasta virallisen.



"Deborah tämähän on kerrassaan loistavaa!" Alarik sanoi innoissaan uutisen kuultuuan.
Margaret puolestaan katsoi isänsä hellää elettä Deborahia kohtaan pettyneesti.
"Isä on viisas, joten miksi hän ei näe Deborahin läpi. Ei Deborah rakasta häntä. Tästä ei seuraa mitään hyvää", Margaret ajatteli.

                                                                                ~ * ~



Markiisien syötyä Agnes ja Jane saattoivat viimein istua pöytään. Agnes oli kertonut Janelle aiemmin päivällä totuuden tämän isästä, mikä herätti paljon ajatuksia tytön päässä.





"Jos markiisi on minunkin isäni, miksen saa syödä heidän kanssaan? Miksi minä joudun siivoamaan enkä saa käydä tapakoulua?" Jane kysyi hämmentyneenä. Hän ei millään ymmärtänyt, miksi hänen ja Margaretin välillä oli niin suuri ero vaikka he olivat sisaruksia ja kaiken lisäksi melkeinpä saman ikäisiä.
"Minähän sanoin jo monta kertaa! Markiisi ei ole tunnustanut sinua, joten sinulla ei ole sen vuoksi asemaa. Tästä ei keskustella enää", Agnes tiuskaisi.



Jane tuijotti pettyneenä lautaseensa. Hänen isänsä ei halunnut häntä.

                                                                                ~ * ~



Laittaessaan nukkumaan Deborahin mieli oli huolia täynnä. Hän ei ollut vieläkään saanut kerrottua kuninkaalle raskaudestaan ja raskaus oli jo aivan loppusuoralla. Kuningas ei ollut suostunut yhteenkään Deborahin tapaamisehdotuksista. Aamulla Deborahin täytyisi vain mennä linnaan välittämättä etiketistä. Asiat olisi pakko järjestää.

                                                                                ~ * ~



Margaret katsoi innoissaan ikkunasta. Lunta!



Innoissaan Margaret juoksi pukemaan talviviittaa päälleen. Ulkona hän heittäytyi suoraan lumeen.



Noustuaan ihailemaan lumienkeliään Margaret huomasi perheensä palvelijattaren tyttären tuijottamassa häntä. Tytön nimeä hän ei tuntunut millään muistavan, taisi olla joku Janey tai Janelle.



Jane puolestaan muisti Margaretin nimen varsin hyvin. Hän oli ollut juuri menossa sivoamaan tytön huonetta nähdessään tämän tekevän lumienkeliä. Kateus kirpaisi Janen sisimmässä. He olivat sisaria, mutta Margaret oli aatelinen ja hän palvelija.



Hetken mielijohteesta Margaret pyöritti itselleen lumipallon.



Sen hän heitti suoraan kohti Janea, joka nauroi pallon osuessa.



Sen jälkeen tytöt juoksivat nauraen ja heitellen toisiaan lumipallolla pois linnan sisäpihalta. Kumpikin heistä oli kaivannut ikäistään leikkitoveria.



Deborah oli järkyttynyt nähdessään tytöt. Hänen tyttärensä ei minkään palvelijan kanssa leikkisi.
"Lady Margaret Stenroos!" Deborah huusi vihaisena.



Margaretin nauru hyytyi saman tien ja juuri valmistunut lumipallo tipahti hänen kädestään.



"Margaret mene huoneeseesi, tästä keskustellaan vielä illalla", Deborah tiuskaisi. Hänellä ei ollut juuri nyt aikaa eikä energiaa tyttärensä torumiseen. Hänen täytyisi mennä tapaamaan kuningasta.



Margaretin ja Deborahin postuessa Jane jäi istumaan siihen mihin oli kaatunut yllättyessään Deborahin saapumisesta. Hän tunsi omatunnon pistoksen ajatellessaan Margaretia, joka oli joutunut ongelmiin hänen takiansa.

                                                                                ~ * ~





Alarik puhalsi harmistuneena kaksosten kanssa kynttilöitä. Saavuttuaan vierailulta kuningattaren luota Deborah oli vetäytynyt järkyttyneen oloisena pois muiden seurasta. Edes kaksosten kasvaminen ei ollut houkutellut Deborahia muiden seuraan. Alarik oli ollut aivan oikeassa siitä, ettei niin pitkällä raskaana oleva nainen saisi lähteä mihinkään, pelkkää harmiahan se vain teetti. Deborah oli kuitenkin tuntenut velvollisuudekseen mennä tervehtimään kuningatarta tältä kutsun saatuaan.



Markiisi Richard Stenroos



Markiisitar Grethel Stenroos

                                                                                ~ * ~



Deborah söi keittoa kauhuissaan, mitään maistamatta. Edmundin sanat pyörivät hänen mielessään.

"Tarkoitan sitä, että tämä suhde on ohi. Palaa miehesi luokse ja tee mitä haluat, minua ei kiinnosta enää."



Deborah oli miettinyt päänsä puhki, mutta ei siltikään ollut keksinyt varmaa ratkaisua siihen, mitä voisi tehdä. Raskaus oli jo liian pitkällä keskeytettäväksi. Hänen täytyisi mielistellä Alarikia niin kovasti kuin pystyisi, ehkä mies silloin säälisi häntä ymmärtäessään ettei ollut lapsen isä.

                                                                                ~ * ~



Kuninkaan asiat pyörivät Alarikin mielessä hänen tuijottaessaan liekkeihin. Kuningas oli viimeinkin uskoutunut Alarikille Antoniasta. Oli kuulemma rakastunut.  Alarik tiesi suhteesta syntyvän ongelmia, hän nimittäin näki Crawfordien läpi toisin kuin kuningas itse. Robert oli aivan liian oman arvonsa tunteva antaakseen vanhimman tyttärensä kuninkaan huoraksi ilman taka-ajatuksia. Antonia taas oli aivan liian vallanjanoinen jäädäkseen kuninkaan toiseksi naiseksi. Yhtälöstä ei syntyisi mitään hyvää ja Alarik olisi se, joka siivoaisi sotkun.



Alarikin ajatukset katkesivat Deborahin istuessa hänen viereensä.



Deborah näki huolen Alarikin kasvoilla ja päätti käyttää sitä hyväksensä.
"Älä huoli Alarik, kaikki kääntyy vielä hyväksi."



"Minä rakastan sinua", Deborah kuiskasi miehellensä tuntematta pienintäkään katumusta suorasta valheesta.



Deborah hymyili. Grethelin opettaminen oli niin paljon helpompaa kuin Margaretin. Toisin kuin siskonsa Grethelin kädet asettuivat suloisesti oikeille koskettimille ja saivat aikaan mitä kauneinta soittoa.



Grethel myös ymmärsi ja arvosti soittotaidon merkitystä avioliittomarkkinoilla. Deborah hymyili, Grethelin saisi naitettua vielä hyvään perheeseen. Tytöllä oli oikeanlaista kunnianhimoa, joka Margaretilta puuttui.



Grethelin taitavuus antoi Deborahille hetken rauhan istahtaa. Margaretin kanssa rentoutuminen ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, tyttö oli aivan liian omapäinen ja osaamaton.



Kauaa Deborahin rentoutuminen ei kuitenkaan kestänyt.



Markiisitar Innocentia Stenroos



Deborah siltti vastasyntynyttä tytärtänsä. Vaaleat hiukset. Siniset silmät. Miten Deborah ne selittäisi?



"Älä huoli kulta, äiti suojelee sinua kaikelta pahalta" Deborah sanoi laskiessaan Innocentiaa kehtoon.

                                                                                ~ * ~



"Saimme taas kovin kauniin tyttären", Alarik sanoi epäröivällä melkeinpä kysyvällä äänellä.



"Kyllä! Innocentia on kovin kaunis. Hän jopa peri minun äitini silmien ja hiusten värin. Et taida muistaa äitiäni? Hänhän kuoli synnytykseen" Deborah vastasi.



"No siinä tapauksessa toivon Innocentiasta tulevan yhtä kauniin kuin äitisi oli."



"Uskon vahvasti niin."

                                                                                ~ * ~



Deborah veti nenäänsä pienen tyttärensä tuoksua. Pian tämäkin jo kasvaisi. Kaikista lapsistaan Deborah välitti eniten Innocentiasta. Hän ei ymmärtänyt miksi. Innocentia saattoi hänet jatkuvaan vaaraan näyttämällä liikaa oikealta isältään. Tyttö oli myös elävä muistutus haudatuista haaveista. Silti Innocentia oli Deobrahille lapsista tärkein, jopa tärkeämpi kuin Rickhard.



"Sinusta kasvaa vielä kaunis nainen Innocentia. Ja minä pidän huolen siitä, että nait jonkun rikkaan ja vaikutusvaltaisen miehen. Mitään ei tule puuttumaan sinulta."





Huoli kolkutti Deborahin takaraivossa puhaltaessaan kynttilöitä tyttärensä kanssa. Kuninkaan salaisen tyttären kanssa. Säännöt on tehty rikottaviksi ja salaisuudet paljastettaviksi. Millon Deborahin salaisuus paljastuisi?



Markiisitar Innocentia Stenroos

                                                                                ~ * ~



Innocentia kuunteli kuinka kaunis ääni lähti omituisesta esineestä jonka äiti oli hänelle antanut.



Kikatus tulvi ulos hänen suustaan, kuinka hassuja ääniä hän saattoikaan muodostaa lelullaan.



Täysin lumoutuneena lelustaan Innocentia ei huomannut takanaan olevaa miestä. Miestä, jonka kasvoilla leimusi viha.



Alarik tuijotti Innocentiaa.
"Vai perinyt silmien ja hiusten värin äidinäidiltään. Ei Deborah tainnut aavistaa, että tutkisin asiaa tarkemmin. Punaiset hiukset ja vihreät silmät hänen äidillään oli. Mutta tiedän nyt mistä Innocentia on värinsä perinyt. Se mies saa vielä maksaa."

                                                                                ~ * ~

                                                                                ~ * ~

                                                                                ~ * ~

Hyvää uutta vuotta kaikille! Taas alkaa numeroiden korjaus päivämääriin, mutta onneksi viisi on kohtalaisen helppo korjata kuutoseksi...
Eipä tässä minulla muuta, toivottavasti kommentoitte :)