Extra 1 Luostari

                                                                             ~ * ~



Sisar Morgana kuunteli hymyillen Rubyn innokasta puheen virtaa. Hän oli oppinut nauttimaan tämän seurasta, eikä odottanut Rubyn naimisiinmenoa innolla.



Naimisiin Ruby kuitenkin menisi, vaikkei hän sitä vielä itse tiennyt. Ruby haaveili jäämisestä luostariin ja vähän aikaa sitten hän oli jopa alkanut kantaa vasemmassa kädessään noviiseille tyypillistä hopeaa sormusta.



Morganan kurkkuun nousi pala Rubyn alkaessa puhua taas innoissaan kasveista ja tulevasta luostariin liittymisseremoniasta. Morgana tiesi valitettavasti paremmin, Seremonia Rubylla olisi edessään, mutta sillä ei olisi mitään tekemistä luostarin kanssa.



Lopulta Morgana keskeytti Rubyn innokkaan selostuksen.
"Veljesi saapuu pian ja hänen mukanaan tulee eräs vieras sinulle."
Ruby alko esittää hämmentynyttä kysymystä, mutta Morganan onneksi ylipapin saapuminen katkaisi sen.
                                                                             ~ * ~



Ruby tuijotti kauhuissaan Crawfordeja. Tai oikeastaan enemmänkin lordi Robertia. Naimisiin. Hän joutuisi menemään naimisiin tuon vanhuksen kanssa. Tämä voisi hyvinkin olla hänen isänsä! Lordi Robertillahan oli Rubyn ikäinen tytär, lady Antonia. Nyt Rubysta tulisi Antonian sekä tämän sisaren Cecilian äitipuoli.



Ruby istui jäykkänä kuin suolapatsas yrittäessään sulatella veljensä kertomaa uutista. Hän tunsi kuinka kaikki hänen haaveensa murskautuivat yksi kerrallaan. Hänestä ei tulisi nunnaa. Hän ei saisi elää rauhassa. Ennen kaikkea, hän ei saisi opiskella.



Paniikin tuoman rohkeuden turvin Ruby aloitti vastalauseen, mutta hänen veljensä vihainen mulkaisu tukahdutti sen saman tien. Vastalauseen sijasta Ruby nousi seisomaan, jotta Robert voisi esittää virallisen kosintansa.




Katsellessaan kihlasormusta Ruby tunsi kuinka hänen vasta syömänsä aamiainen alkoi nousta kurkkuun. Ainoastaan Geraldin tuijotus esti Rubya oksentamasta aamiaistaan lordin kengille.



Lordi Crawford puolestaan katseli tyytyväisenä uutta morsiantaan.
"Häät ovatkin sitten huomenna."
Sanat kuultuaan Ruby tunsi kuinka hänen silmissänsä sumeni. Sen jälkeen hän ei enää tuntenutkaan mitään.
                                                                             ~ * ~



Hoitaessaan luostarin puutarhaa Morgana ei voinut olla tuntematta vihaa ja katkeruutta. Vihaa hän tunsi Geraldia kohtaan. Miten tämä saattoi tehdä sisarelleen näin. Ruby ei halunnut naimisiin. Silti tämä viettäisi tänään häitänsä. Tai oikeastaan häiden irvikuvaa. Morgana oli nähnyt juhlapaikan. Hätäisesti pystytetty hääkaari luostarin kanalan edessä. Gerald ei edes aikonut saapua vihkimään hääparia vaan oli valtuuttanut luostarin abbedissan Morganan tekemään sen. Morganan tuntemaa vihaa seurasi katkeruus. Ruby pääsisi naimisiin ja saisi lapsia. Morgana ei.

                                                                             ~ * ~



Ruby tuijotti peilikuvaansa tuntematta tuskin mitään. Morgana oli kaivanut lipastostaan Rubylle jo hieman kellastuneen hääpuvun ja käskenyt pukea sen päälle. Katsellessaan itseänsä hääpuku päällä Rubyn mieleen ei mahtunut muuta kuin yksi kysymys. Miksi nunna omisti hääpuvun?



Morgana puolestaan tuijotti Rubya. Hänen itsensä olisi kuulunut astella tuo mekko päällään alttarille. Asiat olivat kuitenkin menneet toisin ja nyt Ruby oli se, joka astelisi tuo mekko päällään alttarille. Morganan teki kuitenkin mieli repiä kellastunut mekko Rubyn päältä. Morganan mielestä mekko toi onnettomuutta avioliittoon. Morgana oli saanut kuulla kihlauksensa päättymisestä juuri mekon valmistuttua. Kuin suolaa olisi hieronut haavoihin. Nyt taikauskoinen Morgana pelkäsi mekon tuhoavan Rubynkin tulevaisuuden.



Morgana veti kuitenkin Rubyn lämpimään halaukseen, hän toivoi tämän avioliiton onnistuvan paremmin kuin omansa.



Ruby puolestaan tunsi kuinka suolaiset kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Tämän päivän jälkeen hän oli lady Crawford, Robert Crawfordin kuudes vaimo. Siis täysin turha ja huomaamaton. Hän viettäisi koko loppuelämänsä Crawfordien kartanon seinien sisällä kasvattamassa jatkuvasti suurenevaa laumaa räkänokkia, joita hän ei halunnut. Tämän päivän jälkeen lady Ruby Greytä ei enää olisi Ainut mikä hänestä jäisi jälkeen, oli särjetyt unelmat.



Morgana odotti hääparia saapuvaksi hääkaaren luona. Raskain sydämin hän valmistautui tulevaan tehtäväänsä, Rubyn ja Robertin vihkimiseen.



Vihkimistä oli saapunut seuraamaan vain yksi vieras, lordin tytär lady Antonia Crawford. Muita ei ollut edes kutsuttu, Robert halusi kuudensien häidensä olevan pian ohi. Antoniastakin näki, ettei häntä huvittanut olla täällä, hän oli saanut toimia isänsä kartanon valtiattarena tämän edellisen vaimon kuolemasta asti, eikä hän halunnut luopua asemastaan.





Ruby käveli hermostunein askelin kohti sulhastaan. Sulhanen. Morsian. Pelkät sanat saivat hänet voimaan pahoin. Vielä hetki ennen hääkaarta hän yritti epätoivoisena katsella ympärilleen pelastusta etsien. Lopulta hän asettui kaaren alle ja alistui kohtaloonsa.



Ruby katsoi Robertia suoraan silmiin yrittäen löytää niistä rakkautta tai edes lempeyttä. Mitään hän ei kuitenkaan löytänyt. Robert tuijotti häntä kylmästi, arvioivasti. Hänelle Ruby oli ainoastaan yksi vaimo edellisten jälkeen, ostettu omaisuus.



Juuri ennen seremonian aloittamista Robert käänsi katseensa tyttäreensä. Ilme miehen kasvoilla oli pahoitteleva, hän tiesi ettei tämä avioliitto ollut Antonian mieleen. Tyttären mieliala kiinnosti miestä paljon enemmän kuin edessä seisova morsian.



Lopulta Robert nyökkäsi ilmaistakseen seremonian voivan alkaa. Lyhyt seremonia oli kaikkea muuta kuin mitä Ruby oli odottanut. Pelkkä sormusten vaihto, ei mitään muuta. ei rakkautta, ei lempeyttä, ei mitään.



Sormusten vaihdon jälkeen sisar Morgana julisti Rubyn ja Robertin olevan nyt aviopari, he voisivat jatkaa elämiään yhdessä. Ruby antoi Robertin vetää itsensä jäykkään suudelmaan, niinhän kuului tehdä. Mielessään hän vain pelkäsi lähenevää hääyötä. Suudelman jälkeen Robert johdatti Rubyn vaunuihin, jotka veisivät heidät Crawfordien kartanoon. Äänettömät kyyneleet valuivat Rubyn poskia pitkin tämän astuessa viimeisen kerran luostarin porteista ulos. Aviossa olevana naisena ei hän saisi astua enää porteista sisään.
                                                                             ~ * ~





Eräänä päivänä sisar Morganan tyhjentäessä luostarin postia näki hän ilokseen kirjeen, jonka päällä komeili Crawfordin suvun sinetti. Rubyn synnytyksen aika oli mennyt jo. Ehkä nuori nainen oli nyt saanut elämäänsä jotain onnen aihetta?
                                                                             ~ * ~



Suruissaan Morgana poimi luostarin hedelmäpuiden antimia. Viesti Crawfordeilta ei ollut ollut onnellinen. Ruby oli kyllä saanut lapsen, mutta hän oli kuollut synnytyksen jälkeiseen kuumeeseen. Nyt pikkulordi Amadeus Crawford oli äiditön. Ja Ruby raasu oli kuollut.



Huokaisten Morgana kiskaisi uuden appelssiinin puusta. Hän katseli haikeana viereisen puun kukkia, Ruby oli ollut niiden kaltainen.

Kaunis, mutta katoava.
                                                                             ~ * ~





Ensimmäinen kierros oli sitten siinä, seuraavaksi päästäänkin vierailemaan taas kuninkaanlinnaan.
Extra jäi kyllä vähän lyhyeksi, mutta se olikin enemmän vain tulevien osien pohjustusta varten ;)

Kommenttia saa jättää, ja kiitos etukäteen kaikille kommentoijille:)