Osa 1.2 Stenroos

                                                                       ~ * ~



Deborah soitti ärtyneenä harppuaan. Markiisi oli ilmoittanut eilen illalla vuoteessa tänään olevan se päivä, jolloin he kävisivät tervehtimässä uutta kuningatarta. Tuleva vierailu ärsytti Deborahia suunnattomasti. Se nainen oli tullut jostain kaukaa viemään Deborahin rakastetun, Deborahin kruunun. Nyt hänen kaiken lisäksi oletettiin lähtevän pokkuroimaan tätä naista. Huokaisten Deborah laski kätensä harpun kieliltä, muuten hän vielä katkaisisi jonkun niistä aivan liian kovalla otteellaan.



Ennen lähtöään vierailulle kuninkaanlinnaan, Deborah kumartui vielä kaivelemaan arkkuaan. Markiisin kanssa vietetyn yön mahdolliset seuraukset täytyi nimittäin tuhota tiettynä päivän hetkenä.



Arkusta Deborah kaivoi esiin pienen sinisen pullon. Ulkoapäin se ei näyttänyt lainkaan merkitykselliseltä, mutta Deborah tiesi asian olevan täysin päinvastoin. Pullo sisälsi hänen valmistamaansa tehokasta rohtoa, joka esti raskaaksi tulemisen. Reseptin Deborah oli vahingossa löytänyt luostarista vielä siellä asuessaan ja reseptin mukaista rohdosta hän oli nauttinut koko avioliittonsa ajan. Aluksi hän oli epäillyt aineen tehoa, mutta kolme vuotta lapsettomassa avioliitossa näyttivät Deborahin epäilykset turhiksi.



Nostaessaan pullon huulilleen epäilys alkoi kalvaa Deborahia.  Kun hän oli alkanut nauttia rohtoa, Edmund ei ollut ollut vielä naimisissa. Tällöin oli ollut vielä toivoa heidän välisestä avioliitosta. Nyt Deborah ei kuitenkaan enää uskonut siihen. Hän olisi tuomittu loppuelämäkseen tähän kolkkoon linnaan markiisin vaimoksi. Sitäpaitsi, Deborah alkoi jo hieman kaivata omaa lasta. Ei niinkään itse lapsen vuoksi, äidiksi tuleminen oli ollut hänelle aina vain välttämätön paha, vaan siksi, että juorut hänen hedelmättömyydestään voisivat lakata. Epäröinnistään huolimatta Deborah joi pullon viimeiset pisarat. Rohto oli nyt taas kerran loppu. Deborah huokaisi, hänen täytyisi taas tehdä lisää ja kaiken lisäksi hän tiesi kuivatun pietaryrtin, liuoksen tärkeän ainesosan, loppuneen.

                                                                       ~ * ~



Ruuanlaitto ei kuulunut Agnesin lempiaskareisiin. Tai no, oikeastaan mikään ei kuulunut hänen lempiaskareisiinsa. Tänä iltana Agnes kuitenkin panosti ruuanlaittoon enemmän kuin ennen. Hänen mielessään oli nimittäin hiljaa alkanut kypsyä suunnitelma, jonka avulla päästä pois palvelijan roolistaan.



Deborahin ilmeinen hedelmättömyys koituisi vielä Agnesin onneksi. Agnesin täytyisi vain saada Alarikin huomio itseensä, saada tämä makaamaan kanssaan, jotta hän voisi saada tämän lapsen. Markiisi ei kääntäisi selkäänsä ainoalle lapselleen. Velvollisuuden miehenä hän kyllä pitäisi lapsensa äidistä huolen. Ehkä mies jopa asettaisi hedelmättömän vaimonsa sivuun. Agnes hymyili. Alarikin vietteleminen olisi helppoa, ei niin kylmän vaimon mies voisi vastustaa lämmintä syliä.

                                                                    ~ * ~



Alarik yritti taas kerran herättää keskustelua vaimonsa kanssa. Turhaan. Deborah ei edes kommentoinut mitenkään heidän tämänpäiväistä vierailuaan kuninkaan ja kuningattaren luona. Toisaalta ei Deborah kommentoinut melkein koskaan mitään, joten ei tämä ollut mitenkään uutta. Vielä kolmen avioliittovuodenkaan jälkeen Alarik ei edes tiennyt mikä oli hänen vaimonsa lempiväri!



Deborah kuunteli Alarikia tylsistyneenä. Mies jaksoi vain koko ajan puhua heidän menneestä vierailustaan. Deborah tyytyi vain myötäilemään Alarikia. Kyllä, oli kuningatar kaunis. Kyllä, näyttivätpä kuningas ja kuningatar onnellisilta. Kyllä, varmasti he saisivat kauniita lapsia. Koko keskustelun ajan Deborah näki pelkkää punaista. Voi kuinka sokea ja ymmärtämätön Alarik olikaan! Deborahin teki vain mieli kiljua etteivät kuningas ja kuningatar olleet onnellisia, miten he voisivat olla onnellisia, kun kerran kuningas oli pakotettu naimaan sellainen tylsimys. Toisaalta Deborahin omatuntoa alkoi hiljalleen kolkuttaa, jos hän ja kuningas lopettaisivat suhteensa, kuningas ja kuningatar voisivat ehkä löytää onnen.



Säikähtäneenä omista tunteistaan Deborah tarttui miehensä kädestä. Kosketus veti hänet ajatuksistaan takaisin maan pinnalle. Omatunnon ääntä ei tämä elekkään kuitenkaan pystynyt sammuttamaan. Itseasiassa se vain pahensi sitä. Alarik yritti niin kovasti, vielä vuosien jälkeenkin. Tämä Deborahin ja kuninkaan suhde vahingoitti myös  Alarikia. Oikeastaan suhde vahingoitti kaikkia. Kuningattaren katseesta Deborah oli huomannut sen, että suhde haavoitti kuningatarta syvästi. Ensimäistä kertaa koko hänen ja kuninkaan suhteen aikana Deborah alkoi tuntea siitä häpeää.



Pimeyden saapuessa Deborah hiippaili hiljaa ulos linnasta. Alarik olisi pitkään yöllä paronin järjestämässä peli-illassa, joten hetki oli turvallinen. Jännitys väänsi Deborahin sisuskaluja. Hän oli päättänyt lopettaa suhteen kuninkaan kanssa. Siitä ei tulisi mitään. Sen täytyisi päättyä. Suhteen päättymisestä kertominen kuninkaalle pelotti kuitenkin Deborahia suunnattomasti. Hän joutui keräämään kaiken rohkeutensa astuakseen linnan porteista ulos.

                                                                    ~ * ~



Seuraavana aamuna Deborah soitti taas harppuaan. Se oli hyvä keino selvittää ajatuksia. Edellisenä iltana hän oli ollut niin varma hänen ja kuninkaan suhteen päättymisestä. Kuningas oli kuitenkin valanut uutta toivoa suhteeseen. Siitä tulisi vielä jotain. Alarik ja Aurora, ei Deborahin tarvinnut välittää heidän onnestaan. Deborahin oma onni oli kaikkein tärkein.



Yhtäkkiä Deborahin kädet lakkasivat soittamasta. Hänen mieleensä muistui asia, joka saattaisi tuhota kaikki hänen unelmansa ellei siihen kiinnittäisi huomiota. Onneksi asiasta huolehtiminen olisi kuitenkin helppoa. Deborah oli tehnyt niin monta kertaa lapsentulon estävää rohtoa, että hän muistaisi reseptin vaikka unissaan. Pietaryrtin loppuminen asetti vain yhden haasteen, mutta sekin oli helposti voitettavissa.



Deborahilla ei itsellään ollut aikaa lähteä torille ostamaan pietaryrttiä, joten Agnes saisi hoitaa asian hänen puolestaan. Palvelija löytyikin sieltä mistä palvelijan saattoi olettaa löytyvän, keittiöstä. Ohjeet oli helposti annettu ja Deborah saattoi jälleen keskittyä omaan haavemailmaansa.

                                                                    ~ * ~ 



Agnes hinkkasi likaisia lautasia vähän turhankin raivokkaasti, merkkinä tästä yksi lautasista halkesi ja vesi värjäytyi punaiseksi hänen verestään. Markiisitar oli tullut taas turhine vaatimuksineen häiritsemään häntä. Vai että pietaryrttiä aluillaan olevan flunssan päihittämiseen! Sen takia Agnesin täytyisi lähteä torille asti! Ihan kuin hänellä ei olisi tarpeeksi muitakin askareita.



Onneksi älykkäänä naisena Agnes keksi aina keinot. Agnes tiesi ettei markiisitar ollut mikään keittiön terävin veitsi, eikä tämä varmastikaan huomaisi, jos hän vain kaivaisi maustekaapista jotain tarpeeksi kuivatun pietaryrtin oloista maustetta. Markiisitar kärsisikööt flunssastaan.

                                                                          ~ * ~



Deborah valmistautui iltaa varten. Alarik oli aina uskollinen tavoilleen, joten häntä saattoi odottaa pian saapuvaksi. Onneksi palvelija oli tuonut torilta kuivattua pietaryrttiä, jonka turvin Deborah oli taas kyennyt valmistamaan Alarikin toiveet tyhjäksi tekevää rohtoa.



Deborah asettui valmiiksi odottamaan Alarikia, niin kuin lähestulkoon joka ilta heidän avioliittonsa aikana.



Alarik saapui taas kellonlyönnin tarkkuudella. Niin tylsä ja arvattava mies.

                                                                          ~ * ~



Seuraavana päivänä paronitar tuli vierailemaan Deborahin luona. Beatrice oli yksi niistä harvoista naisista joita Deborah saattoi pitää jonain ystävän kaltaisena.



Vaikka Deborah ei inhonnutkaan Beatricea niin kuin muita naisia, hän oli silti tälle äärettömän kateellinen. Beatricen aviomies oli rikas ja tämä rikastui koko ajan lisää. Beatrcien koti oli kaunis, paljon mukavampi kuin Deborahin kolkko linna. Beatrice oli myös itse uskomattoman kaunis, kaikkien miesten katseet seurasivat aina Beatricea; itseasiassa melkein kaikki aateliset olivat paronille kateellisia tämän vaimosta. Kaiken lisäksi Beatrice oli raskaana jo ties kuinka pitkällä, eikä sitä edes huomannut paronittaren hennosta varresta! Beatricella ei näyttänyt olevan lainkaan ongelmia. Deborah kuitenkin nieli kateutensa ja johdatti Beatricen kävelylle linnan sisäpihaan.



Hetken käveltyään Deborah ja Beatrice istahtivat levähtämään. Beatricen raskauden myötä puheenaihe kääntyi luonnollisesti lapsiin. Silloin paronitar sanoi Deborahille jotain murskaavaa.
"Oletko jo kuullut kuningattaren raskaudesta?"



Deborah tunsi sydämensä hyppäävän kurkkuun.
"Mitä? Oletko aivan varma? Ei. Ei hän voi olla raskaana."
Deborah yritti vielä udella tietoja Beatricelta, mutta tämä oli vajonnut omiin mailmoihinsa. Beatrice tuijotti kauhuissaan suoraan sisäpihan keskellä olevaan kaivoon. Hetken Deborah suorastaan kuvitteli tämän kuuntelevan jotain kaivosta tulevaa ääntä.



Yhtäkkiä Beatrice singahti pystyyn ilmoittaen lähtevänsä. Jäähyväisiksi hän halasi Deborahia hieman epätoivoisen oloisesti.



Deborah ei kuitenkaan ehtinyt kovinkaan kauaa pohtimaan paronittaren outoa käytöstä, vaan hän joutui juoksemaan suoraan toilettiin oksentamaan. Noustessaan ylös Deborah kirosi Agnesia, joka oli ilmeisesti tarjonnut hänelle pilaantunutta ruokaa.
                                                                          ~ * ~



Agnes silmäili itseään hermostuneena peilistä. Hermostuneisuus sai hänet voimaan melkein pahoin. Tänä iltana Agnes oli nimittäin päättänyt toteuttaa huolellisesti tekemänsä suunnitelman.



Agnes oli seurannut markiisin menoja jo jonkin aikaa ja hänelle oli selvinnyt, että markiisi toimi koko ajan tietyn aikataulun mukaan. Ennen illallista markiisi saapuisi levähtämään makuuhuoneeseensa. Niinpä Agnes oli ajoittanut markiisien makuuhuoneen järjestelemisen juuri tähän hetkeen.



Täsmälleen aikataulunsa mukaisesti markiisi saapuikin makuuhuoneeseen.



Aluksi Agnes pahoitteli läsnäoloaan, mutta jo seuraavassa lauseessaan hän totesi markiisin näyttävän kovin jäykältä ja tarjoutui hieromaan tämän hartioita.



Alarik selvästi nautti Agnesin kosketuksesta, se oli paljon lämpimämpää ja vähemmän pakotettua kuin Deborahin kosketus.



Niinpä Alarik ei vastustellut lainkaan Agnesin painaessa huulensa hänen huulilleen.



Eikä edes silloin kun Agnes johdatti heidät vuoteeseen.



Tyytyväisenä itseensä Agnes keräsi vaatteensa ja hiippaili alkerrassa sijaitsevaan keittiöön, hänen olisi kiireen vilkkaa alettava valmistamaan illallista.

                                                                          ~ * ~



Alarik ja Deborah söivät hiljaisuuden vallitessa. Hiljaisuus hämmensi Deborahia, yleensä Alarik väänsi väen vängällä jotain keskustelua, mutta nyt tämä oli ihan hiljaa. Yleensä Deborah toivoi juuri hiljaisuutta eikä sitä saanut, mutta nyt kun hän ei hiljaisuutta vähääkään kaivannut, hän sen sai. Hiljaisuus sai Deborahin ajatukset vain kääntymään kuningattaren raskauteen, eikä hän halunnut ajatella sitä. Pelkkä ajatuskin sen naisen raskaudesta sai Deborahin epätoivon valtaan. Välttääkseen hiljaisuutta Deborah alkoi moittia Agnesia pilaantuneen ruuan tarjoamisesta.



Alarik hätkähti oudosti Agnesin nimen kuullessaan, mutta pian jo väsyneellä äänellä alkoi kysellä oliko Deboarh aivan varma pahoinvointinsa johtuvan ruuasta, vai voisiko kyseessä olla vatsatauti.



Alarikin kysymys sai Deborahissa omituisen tunteen aikaan. Yleensä vaimon kertoessa voivansa pahoin, aviomies alkoi heti epäillä raskautta. Avioliiton alkuaikoina Alarik oli myös kysellyt poikamaisen innokkaana raskauden mahdollisuuksia, mutta nyt kolmen vuoden jälkeen hän oli jo lopettanut kyselyt. Deborah huokasi syvään. Alarik oli menettänyt myös poikamaisen innokkuutensa kaikkiin asioihin heidän avioliittonsa aikana ja siihen Deborah piti itseään osasyyllisenä.

                                                                          ~ * ~



Debrah istui kauhuissaan vuoteensa laidalla laskien päiviä. Ei voinut olla mahdollista. Mutta niin laskut väittivät. Hän oli raskaana.



Deborah siirtyi peilin ääreen katselemaan vatsaansa. Se oli valtava. Miten hän ei ollut huomannut aikaisemmin? Lisääntyneen syömisen hän oli laittanut kuningattaren raskauden tuoman epätoivon piikkiin. Lihomisen puolestaan lisääntymisen syömisen seuraukseksi. Mutta eniten Deborahia hämmensi se, miten tilanne saattoi olla edes mahdollinen. Hän oli ottanut rohtoaan juuri niin kuin aina ennenkin. Ja nyt hän oli raskaana. Kauhu kasvoi kasvamistaan Deborahin sisällä. Mitä hän sanoisi Edmundille? Tämä raskaus saattaisi kuopata heidän unelmansa pysyvästi.



Ennen keskustelua kuninkaan kanssa oli Deborahin kuitenkin kerrottava raskaudesta Alarikille.



Deborahin saapuessa Alarik jähmettyi. Deborah ei koskaan tullut hänen luoksensa vapaaehtoisesti.



Deborah yllätti molemmat vetäessään Alarikin halaukseen.
"Minä olen raskaana"



Sanat kuultuaan Alarik jähmettyi aluksi. Sitten Alarikin vanha poikamainen riemu alkoi nousta hänen kasvoilleen.



"Isä. Minusta tulee isä!"
Riemuissaan Alarik hieroi Deborahin vatsaa. Alarikin riemun vastapainoksi Deborah tunsi pelkkää tuskaa ja kauhua.



Deborah ei kuitenkaan ollut ainout joka tunsi kauhua saatuaan tietää hänen raskaudestaan.



Samaan aikaan Deborahin kanssa myös Agnes oli huomannut olevansa raskaana. Tätähän Agnes oli toivonut, mutta nyt kun myös markiisitar oli raskaana, Agnes ei voinut olla muuta kuin kauhuissaan. Alarik saisi avioliitossa syntyneen lapsen. Agnesista tulisi nyt vain langennut nainen. Ei markiisitarta niin kuin hän oli suunnitellut. Ellei... Ellei Deborah synnyttäisi tyttöä. Silloin Agnesilla olisi vielä vähän mahdollisuuksia. Kunhan hän itse vain saisi pojan.

                                                                          ~ * ~



Deborah marssi käytävää pitkin surullisena. Nyt myös kuningas tiesi hänen raskaudestaan. Edmund oli luvannut vielä yrittää löytää porsaanreikiä lakikirjoista, mutta ratkaisun löytäminen alkoi koko ajan näyttää epätodennäköisemmältä. Deborahin mieleen oli ilmestynyt kauhea ajatus. Hän saattaisi joutua viettämään koko loppuelämänsä tässä kolkossa linnassa.



Deborahin vajotessa koko ajan synkempiin ajatuksiin,  Agnes tuli häntä vastaan. Deborahin silmät iskeytyivät heti tämän vatsaan. Raskaana. Agnes oli raskaana.



Deborahin raivo kuohahti yli. Hän ei voinut muuta, kuin alkaa kiljua palvelijalle kurkku suorana. Kuinka tämä saattoi.



Agnes ei puolestaan voinut muuta kuin kuunnella markiisittaren huutoa ja moitteita vihaisena. Hän tiesi vallan mainioisti, ettei Alarik estelisi, jos markiisitar päättäisi heitää hänet ulos. Alarik oli nimittäin huomannut Agnesin raskauden, mutta jättänyt tämän kokonaan huomiotta. Niinpä Agnes nieli moitteet nyrpeällä naamalla. Hiljaa omassa mielessään hän kuitenkin punoi suunnitelmia markiisittaren pään menoksi.



Väliohtauksen jälkeen Deborah istui ulos rauhoittumaan. Raivo sai hänen sydämensä sykkimään aivan liian kiivaasti.



Hetken päästä Deborah alkoi tuntea jotain aivan muuta kuin raivoa. Kipu lävisti hänen kehonsa. Synnytys oli alkanut.


Markiisitar Margaret Stenroos

Deborah piti sylissään pientä tyttöä. Tyttöä. Tämänkö takia kaikki hänen unelmansa tuntuivat olevan koko ajan enemmän ja enemmän saavuttamattomissa? Kyyneleet alkoivat valua pitkin Deborahin poskia. Joku oli syyllinen hänen rohtonsa pettämiseen ja hän aikoi selvittää kuka.



Siinä oli sitten markiisien ensimmäinen osa:) Seuraavassa osassa päästäänkin näkemään aateliston viimeinen osa, eli paroneiden ensimmäinen osa.